Luku 1
Politiikka ja lainsäädäntö

Kansalliset huumestrategiat

Tarkastelujakson aikana kansallisia huumestrategioita ja toimintasuunnitelmia hyväksyttiin yhteensä viidessä maassa (taulukko 1). Latvia laati vuosiksi 2005–2008 ensimmäisen kansallisen huumestrategiansa, ja Tšekissä, Espanjassa, Luxemburgissa ja Romaniassa hyväksyttiin uusia kansallisia strategioita ja toimintasuunnitelmia.


Taulukko 1: Maat, joissa hyväksyttiin uusi huumestrategia vuonna 2005

Maa

Asiakirja

Ajanjakso

Tšekki

Kansallinen huumestrategia

2005–2009

Toimintasuunnitelma

2005–2006

Espanja

Toimintasuunnitelma

2005–2008

Latvia

Kansallinen huumestrategia

2005–2008

Luxemburg

Kansallinen huumestrategia ja toimintasuunnitelma

2005–2009

Romania

Kansallinen huumestrategia

2005–2012


Lisäksi Suomi hyväksyi vuosiksi 2005 ja 2006 vankeinhoidon huumestrategian, ja Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen sektorin sopimuksissa (PSA) määriteltiin uusia huumepoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena on vähentää laittomien huumausaineiden yksilöille, perheille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja.

Kansallisia huumestrategioita oli tarkastelujakson aikana valmisteilla vielä Italiassa, Itävallassa, Puolassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Norjassa (taulukko 2).


Taulukko 2: Maat, joissa valmisteltiin huumestrategiaa vuonna 2005

Maa

Asiakirja

Ajanjakso

Italia

Toimintasuunnitelma

2004–2008

Itävalta

Kansallinen strategia

 

Portugali

Kansallinen strategia ja toimintasuunnitelma

2005–2008

Ruotsi

Toimintasuunnitelma

 

Norja

Toimintasuunnitelma

 


Muutamat maat, jotka jo jokin aika sitten (vuodesta 1998 lähtien) ovat panneet täytäntöön ensimmäiset kansalliset strategiansa ja toimintasuunnitelmansa, muotoilevat niitä nyt uudelleen ja pyrkivät asettamaan niille entistä selkeämpiä ja toteutuskelpoisempia tavoitteita. Esimerkiksi Luxemburg ilmoitti laatineensa vuosiksi 2005–2009 yksinkertaisen, selkeärakenteisen ja tuloshakuisen toimintasuunnitelman, jossa asetetaan toimintatavoitteet, määrätään vastuutehtävät, määritetään budjetti sekä esitetään ennakoidut tulokset ja määräajat tulosten saavuttamiselle ja arvioinnille. Belgian ranskankielisen yhteisön ja Vallonian alueen terveysviranomaiset ovat nimittäneet asiantuntijaryhmän laatimaan johdonmukaisen suunnitelman huumeriippuvuuden ehkäisemistä ja huumeriippuvaisten auttamista ja hoitoa varten. Asiantuntijaryhmä suositteli, että hallitukset määrittäisivät painopisteet ja tavoitteet nykyistä selkeämmin, että yhteiselle huumepolitiikalle muotoiltaisiin selkeät perusperiaatteet ja että valittujen strategioiden toteutusvaiheet asetettaisiin aikajärjestykseen. Tšekin vuosiksi 2005 ja 2006 laatima toimintasuunnitelma on hyvin samansuuntainen, sillä siinä määritetään konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi sekä täsmennetään kunkin ministeriön vastuualueet ja toteutuksen aikarajat ja indikaattorit kullakin alalla.

Kansallisten huumestrategioiden arviointi

Monet Euroopan maat uudistavat kansallisen huumestrategiansa automaattisesti saattamalla liikkeelle jatkuvan kehittämisprosessin, jossa edellisen strategian tuloksia tai sen arviointia käytetään hyödyksi tulevan strategian laatimisessa (EMCDDA, 2004a).

Tällaisesta prosessista raportoivat vuoden 2005 kuluessa Irlanti, Luxemburg, Unkari ja Romania. Unkarin huumeongelman torjuntastrategian toteutuksen arvioi hollantilainen Trimbos-instituut, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun maan huumestrategian arviointi annettiin toimeksi ulkomaisille asiantuntijoille. Arvioinnissa keskityttiin huumestrategian välituloksiin, joiden pohjalta annettiin joukko suosituksia tulevia huumestrategioita ja huumepolitiikan koordinointirakenteiden lujittamista varten. Unkarin strategian ja Portugalin vuonna 1999 laaditun kansallisen huumestrategian ja vuosiksi 2001–2004 laaditun toimintasuunnitelman välillä on yhtäläisyyksiä, sillä jälkimmäisiä arvioi ulkopuolisena asiantuntijana Portugalin julkishallinnon kansallinen tutkimus- ja koulutusinstituutti Instituto Nacional de Administração (INA) ja sisäisesti Portugalin huumausaineita ja huumeriippuvuutta käsittelevä instituutti Instituto da Droga e da Toxicodependência (IDT) vuonna 2004. Unkari ja Portugali ovat ensimmäiset EU-maat, jotka ovat antaneet kansallisen huumestrategiansa ulkopuolisten arvioitavaksi.

Irlannin huumestrategiasta vuosiksi 2001–2008 tehtiin vuonna 2005 väliarviointi, joka perustui julkiseen kuulemismenettelyyn ja keskeisten kansallisten tietojen ja EU-tason tietojen analyysiin. Arvioinnissa suositeltiin prioriteettien kohdentamista uudelleen, jotta voitaisiin puuttua hoidon, huumeiden sekakäytön, kokaiinin käytön ja hiv:n ja C-hepatiitin leviämisen uusiin kehityssuuntauksiin. Lisäksi suositeltiin, että tiettyjen tärkeimpien toimien aloitusta ja toteutusta tehostettaisiin strategian jäljellä olevana aikana. Romanian vuosiksi 2003–2004 laatiman kansallisen huumestrategian arviointiin osallistuivat kaikki valtion laitokset, joita huumetyö koskee. Arviointitulosten pohjalta laadittiin uusi kansallinen huumestrategia vuosiksi 2005–2012. Luxemburgissa 87 prosenttia huumausaineita koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2000–2004 esitetyistä toimenpiteistä on toteutettu niille asetettuihin määräaikoihin mennessä. Jäljelle jääneitä toimenpiteitä (esim. heroiinin jakeluohjelmaa) on lykätty pääasiassa poliittisista syistä. Vielä toteuttamatta olevat toimet sisällytetään seuraavaan toimintaohjelmaan.

Viime vuodelta saadut ilmoitukset viittaavat siihen, että kansalliset huumestrategiat ovat alkaneet tuottaa näkyvää tulosta. Vaikka kysynnän ja tarjonnan vähenemiseen liittyvien yleisten tavoitteiden saavuttamisesta on vielä mahdotonta esittää lopullisia arvioita, ei ole epäilystäkään, että kansallisissa huumestrategioissa on saavutettu konkreettisia ja merkittäviä tavoitteita.

Vuonna 1999 hyväksytyn Portugalin huumestrategian arviointi osoitti siihen sisältyvien hankkeiden parantaneen hoidon saatavuutta, vähentäneen huumekuolemien määrää ja hiv:n levinneisyyttä ja lisänneen huumekauppaa koskevien poliisiraporttien määrää. Toisaalta arvioinnissa kävi myös ilmi, että huumeiden kokeiluikä on alentunut ja että muista aineista kuin opioideista aiheutuvat huumekuolemat ovat lisääntyneet. Espanjassa kansallisen strategian arvioinnissa (vuosi 2003) ilmeni, että vaikkei huumeidenkäytön yleistä vähentämistä koskeva tavoite ollutkaan toteutunut, toimenpiteillä oli saavutettu hyviä tuloksia huumeidenkäyttäjien auttamisessa ja haittojen vähentämisessä ja tyydyttäviä tuloksia muilla aloilla, kuten tutkimuksessa ja koulutuksessa, kansainvälisessä yhteistyössä ja tarjonnan vähentämisessä. Lisäksi terveys- ja kuluttaja-asioiden ministeriö hyväksyi vuosiksi 2005–2008 toimintasuunnitelman, jotta voidaan varata määrärahat ja käynnistää aloitteita kansallisen huumestrategian edistämiseksi ja vauhdittamiseksi. Kreikassa vuosiksi 2002–2006 laadittu kansallinen toimintasuunnitelma on parantanut saatavilla olevien huumehoito-ohjelmien valikoimaa ja kattavuutta.

Ruotsissa huumausaineita koskeva kansallinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2002–2005 toi huumeongelmat paremmin näkyville paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason politiikassa. Useimmissa Ruotsin kunnista on nyt laadittuna jonkinlainen huumausaineita koskeva toimintasuunnitelma, ja sidosryhmien välistä koordinointia ja yhteistyötä korostetaan entistä enemmän, mikä on johtanut moniin parannuksiin tällä alalla. Myös huumeidenkäyttäjille tarjolla olevat hoitotyypit ja hoidon saatavuus ovat kehittyneet. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Audit Commission (tarkastuskomissio) totesi, että vaikka huumehoidoissa oli tapahtunut edistystä, huumeidenkäyttäjille tarjottavia kuntoutuspalveluja, kuten asuntoloita, sosiaalihuoltoa ja muita tukipalveluja, on vielä syytä parantaa. Tulevaisuudessa hallituksen onnistumista huumestrategian päämäärien saavuttamisessa mitataan julkisen sektorin sopimuksissa määritettyjen tavoitteiden ja huumehaittaindeksin (DHI) perusteella. Indeksin avulla voidaan arvioida minkä tahansa laittoman huumausaineen ongelmakäytöstä aiheutuvia haittoja.

Äskettäin hyväksytyissä uusissa kansallisissa huumestrategioissa arviointia on pidetty yhtenä ratkaisevista tekijöistä. Latviassa huumausainevalvonnan ja huumeriippuvuuden ehkäisytoimien koordinointineuvosto arvioi vuosittain ohjelman toteutuksen edistymistä, ja Luxemburgissa lopullinen ulkopuolinen tulosten arviointi on määrä suorittaa vuonna 2009.

Huumausaineisiin liittyvät julkiset menot

Vaikka menojen arvioinnin ajanjaksot usein vaihtelevat eikä huumausaineisiin liittyville julkisille menoille ole olemassa mitään yhteistä määritelmää, huumausainemenot ovat saatavilla olevien arvioiden perusteella kohonneet useissa maissa, Tšekki, Tanska, Luxemburg, Itävalta ja Puola mukaan luettuina.

Huumausainemenoistaan vuodelta 2004 ovat raportoineet Tšekki (11,0 miljoonaa euroa), Espanja (302–325 miljoonaa euroa), Kypros (2,8 miljoonaa euroa), Puola (51 miljoonaa euroa) ja Norja (46 miljoonaa euroa). Kaksi maata on ilmoittanut vielä uudempia lukuja huumausaineiden torjuntaan budjetoimistaan menoista: Luxemburg (6 miljoonaa euroa vuodeksi 2005) ja Yhdistynyt kuningaskunta (2 miljardia euroa vuosiksi 2004 ja 2005).

Slovakiassa huumepolitiikkaan vuonna 2004 osoitettujen julkisten kokonaismenojen määräksi arvioitiin yhteensä 14,5 miljoonaa euroa, josta lainvalvontaan kului noin 8,4 miljoonaa euroa ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon 6,1 miljoonaa euroa.

Ruotsissa huumepolitiikan kustannukset vuonna 2002 olivat noin 0,9 miljardia euroa (alin arvio oli 0,5 miljardia euroa ja ylin 1,2 miljardia euroa). Vuoden 1991 lukuihin verrattuna Ruotsin huumepolitiikkaan liittyvät julkiset menot ovat siis kasvaneet huomattavasti.

Irlannin kansallisesta huumestrategiasta kesäkuussa 2005 julkaistussa väliarvioinnissa todetaan, että menojen mittaaminen on erittäin tärkeää huumestrategian eri toimenpiteiden kustannustehokkuuden arvioimiseksi, ja pian onkin määrä aloittaa poliisimenojen arviointi. Portugalilaisen IDT:n rahoittamassa tutkimuksessa kehitetään ja testataan kustannuslaskentamallia huumeiden väärinkäytön kustannusten arvioimiseksi, ja Belgiassa käynnistettiin vuoden 2005 lopussa julkisista menoista vuonna 2004 tehtyyn tutkimukseen liittyviä seurantatoimia. Nämä mielenkiintoiset vaikkakin niukat tiedot osoittavat huumausainemenojen tutkimuksen olevan yhä tärkeämpi osa joidenkin jäsenvaltioiden politiikan tavoitteita.

EU:n lainsäädännön ja politiikan kehitys

Toimintasuunnitelmat

EU:n tasolla hyväksyttiin vuonna 2005 kaksi toimintasuunnitelmaa, jotka muodostavat suoraan tai välillisesti uudet toimintapuitteet EU:n huumepolitiikan kehittämiselle tulevina vuosina. Helmikuussa 2005 annetun komission ehdotuksen tutkittuaan Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2005 huumausaineiden torjuntaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2005–2008), jossa on otettu huomioon EU:n edellistä huumestrategiaa ja toimintasuunnitelmaa (2000–2004) koskevien loppuarviointien tulokset. Uuden toimintasuunnitelman rakenne ja tavoitteet ovat samat kuin EU:n huumestrategiassa vuosiksi 2005–2012, ja siinä luetellaan noin 100 erityistoimenpidettä, jotka EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat vuoden 2008 loppuun mennessä.

Arviointi on olennainen osa EU:n uutta toimintasuunnitelmaa. Se määritellään jatkuvaksi, lisääväksi ja osallistavaksi prosessiksi. Arviointi on jatkuvaa, koska Euroopan komissio laatii EMCDDA:n ja Europolin avustuksella vuosittain tilannekatsauksia toimintasuunnitelman edistymisestä. Arviointiprosessi on myös lisäävä, sillä kussakin vuotuisessa tilannekatsauksessa verrataan viimeksi kuluneen vuoden tuloksia sitä edeltäneen vuoden tuloksiin. Osallistavaksi prosessin tekee se, että arviointiin osallistuu ohjausryhmä, joka määrittelee arvioinnissa käytettävän menetelmän, arviointitavoitteet ja arvioinnin alustavan aikataulun. EU:n toimintasuunnitelman 2000–2004 tapaan tämänkin toimintasuunnitelman arvioinnin ohjausryhmä koostuu komission, EMCDDA:n ja Europolin sekä jäsenvaltioiden edustajista. Tämän lisäksi järjestetään kuulemisia kansalaisyhteiskunnan edustajille. Vuosien 2005–2008 aikana toteutettavan toimintasuunnitelman päätteeksi järjestetään – ensimmäistä kertaa Euroopan tasolla – vaikutusten arviointi, jota on tarkoitus käyttää lähtökohtana vuosiksi 2009–2012 ehdotettavalle uudelle toimintasuunnitelmalle. Komissio suorittaa strategian ja toimintasuunnitelmien loppuarvioinnin vuonna 2012.

Huumausaineita koskeva EU:n toimintasuunnitelma on myös osa Haagin ohjelman toteuttamisen toimintasuunnitelmaa, jossa asetetaan Euroopan unionissa toteutettavat tavoitteet vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ajanjaksolla 2005–2010. Neuvosto hyväksyi tämän komission toukokuussa 2005 esittämän toimintasuunnitelman kesäkuussa 2005.

EU:n toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2005–2008 näkyy EU:n tasapainoinen lähestymistapa huumeilmiöön. Kyseessä on kokonaisvaltainen, monialainen toimintamalli, jossa ongelmaa tarkastellaan joka kannalta: niin koordinoinnin, kysynnän vähentämisen, tarjonnan vähentämisen, kansainvälisen yhteistyön, tiedotuksen, tutkimuksen kuin arvioinninkin näkökulmasta.

Huumausaineiden tarjonnan vähentäminen

EU:ssa tapahtui merkittävää edistystä huumausaineiden tarjonnan vähentämiseksi, kun vuonna 2004 hyväksytyt kaksi huumausaineiden lähtöaineita koskevaa EY:n asetusta tulivat voimaan 18. elokuuta 2005. Kemiallisten lähtöaineiden valvonta on tärkeä osa huumausaineiden tarjonnan vähentämistä, sillä nämä aineet ovat välttämättömiä huumeiden valmistukselle. Tällä alalla EU on toteuttanut kahdenlaisia toimia, joilla säännellään tiettyjen aineiden kauppaa ensinnäkin EU:n ja kolmansien maiden välillä ja toiseksi EU:n sisämarkkinoilla.

Ensimmäinen asetus annettiin vuonna 1990 tehtyyn huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen sisältyvän lähtöaineiden valvontaa koskevan 12 artiklan täytäntöönpanemiseksi. Siinä säädettiin toimenpiteistä, joilla estetään tiettyjen aineiden kulkeutuminen huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen (1). Se korvattiin joulukuussa 2004 uudella asetuksella, jonka soveltamisalaa laajennettiin käsittämään myös synteettisten huumeiden valmistuksen torjunta (2).

Kaksi vuotta myöhemmin tätä järjestelmää täydennettiin vuonna 1992 annetulla neuvoston direktiivillä (3), joka koski tiettyjen huumaus- ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen käytettävien aineiden valmistamista ja saattamista markkinoille. Siinä säädettiin vastaavista järjestelyistä, myös valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta EY:n sisämarkkinoilla. Direktiivi on sittemmin korvattu uudella 11. helmikuuta 2004 annetulla asetuksella (4). EU:n laajentumisen jälkeen yhteisön lainsäätäjät päättivät korvata vuoden 1992 direktiivin asetuksella, ”koska jokainen muutos tähän direktiiviin ja sen liitteisiin johtaisi kansallisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin 25 jäsenvaltiossa”. Uudessa asetuksessa annetaan yhdenmukaiset säännökset tiettyjen huumaus- ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen yleisesti käytettävien aineiden valvonnasta ja seurannasta yhteisössä näiden aineiden väärinkäytön estämiseksi. Siinä muun muassa velvoitetaan kukin jäsenvaltio säätämään kansallisessa lainsäädännössään tarvittavista toimenpiteistä, jotta sen toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa valvonta- ja seurantatehtävänsä. Asetus näiden kahden asetuksen täytäntöönpanosäännöistä tuli voimaan 18. elokuuta 2005 (5).

Nämä lähtöaineita koskevat toimet täydentävät EU:n toista tärkeää toimintahaaraa huumausaineiden tarjonnan vähentämiseksi. EU on hyödyntänyt Maastrichtin sopimuksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia ja kehittänyt lainsäädäntöjärjestelmän, jonka avulla se voi torjua huumausainekauppaa ja tehostaa lainvalvontayhteistyötä. Vuosista 1995 ja 1996 lähtien tällä alalla on toteutettu useita yhteisiä toimia. Sittemmin on tehty vielä puitepäätös huumausainekaupan vähimmäisseuraamusten yhdenmukaistamisesta sekä päätös uusista psykoaktiivisista aineista (ks. ”Uusiin huumeisiin liittyvät toimet”).

Näiden säädösten lisäksi on hyväksytty ja toteutettu poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva puiteohjelma AGIS. Se helpottaa EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden poliisien, muiden viranomaisten ja tuomioistuinten yhteistyötä rikosasioissa ja rikollisuuden torjunnassa. Ohjelmasta on vuodesta 2003 lähtien myönnetty rahoitusta lukuisiin hankkeisiin. AGISin vuoden 2006 työohjelmaan ja ehdotuspyyntöön (joka päättyi tammikuussa 2006) sisältyy erilaisia toiminta-alueita ja aiheita, kuten huumausaineiden järjestäytynyt kansainvälinen tuotanto ja kauppa ja lähtöaineiden väärinkäyttö.

Rahanpesu ja omaisuuden takavarikointi

Myös rahanpesun ja takavarikoinnin alalla on tehty joitakin lainsäädännön muutoksia. Rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä vuonna 1991 annetun ja sittemmin vuonna 2001 muutetun direktiivin 91/308 (6) oikeusperusta liittyy sisämarkkinoihin. Direktiivillä haluttiin yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tällä alalla. Yksi syy tämän direktiivin antamiseen oli pelko siitä, että Euroopan yhteisön toimettomuus rahanpesun torjunnan alalla saisi jäsenvaltiot ryhtymään protektionistisiin toimiin, jotka viivästyttäisivät sisämarkkinoiden perustamista ja loppuunsaattamista. Komissio ehdotti kesäkuussa 2004 samaan tarkoitukseen uutta direktiiviä, johon oli lisätty terrorismin rahoituksen estämistä koskevia säännöksiä. Direktiivin soveltamisalan rajoittamista pelkästään huumausainekaupasta koituvaan hyötyyn pidettiin liian suppeana, joten komissio ehdotti, että siihen sisällytettäisiin muitakin rikoslajeja. Tässä lokakuussa 2005 annetussa uudessa direktiivissä annetaan rikoksista tarkat määritelmät, ja se koskee näiden rikosten tuoton pesua, terroritekojen rahoittaminen mukaan luettuna.

Neuvostossa hyväksyttiin 24. helmikuuta 2005 puitepäätös ”rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta”. Sen tarkoituksena on varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa on tehokkaat säännöt siitä, milloin voidaan tuomita menetetyksi rikoksentekovälineet ja sellaisen rikoksen tuottama hyöty, josta voi seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Tällä alalla oli jo ennestään voimassa EU:n lainsäädäntöä, mutta se osoittautui riittämättömäksi. Uudella puitepäätöksellä haluttiin varmistaa tehokas rajat ylittävä yhteistyö menetetyksi tuomitsemisen osalta. Uudistetussa järjestelmässä menetetyksi voidaan tuomita myös muuta rikoksella saatua omaisuutta, jos rikos on tehty rikollisjärjestön puitteissa ja jos rikosta koskee jokin EU:n monista puitepäätöksistä. Yksi niistä on puitepäätös 2004/757/YOS, jossa vahvistetaan laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevat vähimmäissäännöt. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet puitepäätöksen noudattamiseksi 15. maaliskuuta 2007 mennessä.

Kansanterveys

Kysynnän vähentäminen on erottamaton osa EU:n huumausaineiden torjunnassa noudattamaa tasapainotettua lähestymistapaa. Yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) toteutuksen yhteydessä vuonna 2005 Euroopan komissio valitsi rahoitettavaksi joitakin huumausaineisiin liittyviä hankkeita toimenpiteinä, joilla voidaan ”edistää terveyttä ja ehkäistä sairauksia kiinnittämällä huomiota terveyden taustatekijöihin kaikkien politiikkojen ja toimintojen yhteydessä”. Ensimmäinen huumausaineiden alalla rahoitettavaksi valituista hankkeista on EU-Dap 2, jossa arvioidaan kouluissa toteutetun ehkäisevää huumetyötä koskevan ohjelman, EU-Dapin, tehokkuutta. EU-Dapin pyrkimyksenä on vähentää tupakan, alkoholin ja huumeiden käyttöä pitkällä aikavälillä. Toisen, IATPAD-nimisen hankkeen tavoitteena on parantaa alkoholi- ja huumeongelmista kärsivien hoitoonpääsyä. Näiden lisäksi on valittu muutamia muita huumeidenkäyttöä ehkäiseviä horisontaalisia hankkeita, joille niin ikään myönnettäneen rahoitustukea. Niihin kuuluu esimerkiksi ”PEER-Drive clean!”, 18–24-vuotiaille nuorille suunnattu innovatiivinen hanke, jolla pyritään ehkäisemään ajamista alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Nämä hankkeet on siis valittu rahoitettaviksi, ja niiden pitäisi saada rahoitusta, mikäli vain neuvottelut Euroopan komission kanssa onnistuvat ja johtavat tukisopimuksen tekemiseen (7).

EMCDDA:ta koskeva asetus

Komissio hyväksyi 31. elokuuta 2005 uuden ehdotuksen Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksesta annetun asetuksen laatimisesta uudelleen. Uusi asetus on tärkeä, sillä se helpottaa huomattavasti seurantakeskuksen työtä siinä määriteltyjen uusien tehtävien takia. Sen ansiosta EMCDDA voi ottaa huomioon huumausaineiden uudet käyttömuodot ja sekakäyttöön liittyvät suuntaukset, laillisten ja laittomien psykoaktiivisten aineiden sekakäyttö mukaan luettuna, kehittää uusia välineitä, joiden avulla jäsenvaltiot ja EU voivat paremmin seurata ja arvioida huumepolitiikkaansa ja -strategioitaan, ja tehdä yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden, kuten ehdokasvaltioiden tai Länsi-Balkanin maiden kanssa. Asetus sisältää myös useita tiedekomiteaa ja hallintoneuvostoa koskevia muutoksia. Tämä EY:n perustamissopimuksen 152 artiklaan perustuva teksti toimitetaan seuraavaksi neuvoston ja Euroopan parlamentin hyväksyttäväväksi yhteispäätösmenettelyssä.

Uusia kansallisia lakeja

Tarkastelujakson aikana muutamissa maissa tehtiin huumausainelakeihin merkittäviä muutoksia, jotka koskivat sekä hallussapitoon että kauppaan liittyviä rikoksia ja rangaistuksia.

Romaniassa on annettu uusi laki ja uusi rikoslaki, joissa tehdään ero rikosten ja rikkomusten (rikkomuksista seuraa nyt pääasiassa yhdyskuntapalvelua ja päiväsakkoja), huumeiden käyttäjien ja huumeriippuvaisten sekä pieni- ja suuririskisten huumausaineiden välillä. Rangaistuksesta vapauttaminen ja rangaistuksen täytäntöönpanon lykkääminen koskevat nykyään myös huumerikoksia. Huumeriippuvaisia voi nyt lähettää hoidettaviksi kokonaisvaltaiseen hoito-ohjelmaan ohjaavan huumetyöntekijän valvonnassa. Tilan tarjoamisesta huumeidenkäyttöä varten, huumeidenkäytön sallimisesta kyseisessä tilassa tai huumausaineiden käyttöön yllytyksestä määrättäviä vankeusrangaistuksia on kovennettu. Lisäksi on säädetty tiukemmat rangaistukset suuririskisten huumausaineiden laittomasta antamisesta toiselle henkilölle sekä myrkyllisten kemiallisten liuottimien luovuttamisesta alaikäiselle.

Bulgariassa annettiin kesäkuussa 2004 uusi huumausaineiden ja lähtöaineiden valvontaa koskeva asetus. Siinä on määritelty valtionlaitosten tehtävät huumausaineita koskevien sääntelymenettelyjen valvonnan, huumeiden käyttöä ja kauppaa ehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanon sekä tutkimuksen alalla. Asetukseen tehdyllä lisäyksellä poistettiin säännös, joka koski huumeidenkäyttäjän vapauttamista rikosvastuusta, jos hänen hallustaan tavataan vain yksittäinen huumeannos (tästä aiheesta lisää jäljempänä).

Slovakian uudessa rikoslaissa on määritelty uudelleen rikokset, jotka käsittävät hallussapidon omaa käyttöä varten ja myyntiä varten. Ennen hallussapitorikokseksi määriteltiin enintään yhden annoksen hallussapito omaa käyttöä varten. Sen tilalle on 171 §:ssä vaihdettu kaksi erilaista hallussapitorikosta, jotka erotellaan huumeannosten määrän perusteella (ks. tarkemmat tiedot jäljempänä). Näistä rikoksista määrättävien rangaistusten joukkoon on lisätty kaksi uutta rangaistusta: valvottu kotivankeus ja yhdyskuntapalvelu. Yli 10 huumeannoksen hallussapidosta seuraa 172 §:n nojalla rikossyyte, ja rangaistuksen pituus vaihtelee 4 vuoden vankeudesta elinkautiseen vankeuteen asiaan liittyvien raskauttavien asianhaarojen mukaan. Lisäksi laissa on pudotettu rikosvastuun alaikärajaa 15 ikävuodesta 14 ikävuoteen.

Liettuassa huumeiden hallussapidosta myyntiä varten ei enää rangaista enintään 90 päivän vankeudella poliisin sellissä, vaan siitä seuraa nyt merkittävästi kovempi rangaistus: vankeustuomio, jonka vähimmäiskestoa on tosin lyhennetty viidestä vuodesta kahteen vuoteen. Suuren huumausainemäärän varkauden tai järjestäytyneen ryhmän varkauden osalta enimmäistuomiota on pidennetty 15 vuoteen.

Italiassa äskettäin (helmikuussa 2006) tehdyillä lakimuutoksilla muutettiin huumausaineiden luokittelua jakamalla ne kahteen pääryhmään entisten kuuden ryhmän sijasta (aineet, joita ei käytetä hoitotarkoituksiin, luokiteltiin kaikki samaan ryhmään, ja kovien ja pehmeiden huumeiden käsitteet poistuivat kokonaan käytöstä). Sen lisäksi määriteltiin kynnysarvot huumausaineiden hallussapidolle omaa käyttöä ja myyntiä varten, tarkistettiin seuraamuksia sisällyttämällä niihin kotiaresti ja yhdyskuntapalvelu sekä monipuolistettiin vankilalle vaihtoehtoisia rangaistuksia. Lisäksi jokaisella huumeidenkäyttäjällä on nyt oikeus valita vapaasti hänelle annettavan hoidon tyyppi, hoitopaikka ja laitos, joka toteaa hänet huumeriippuvaiseksi; näitä palveluja ei enää tarjota yksinomaan julkisella sektorilla.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetulla huumausainelailla (Drugs Act 2005) tehtiin kansalliseen lainsäädäntöön joitakin merkittäviä muutoksia. Psilosiinia tai psilosybiinia sisältävien huumesienien luokittelua on selkeytetty nimeämällä ne A-luokan huumausaineiksi, lainsäädäntöön on lisätty myyntiaikomusta koskeva olettama, joka syntyy, kun henkilön hallusta tavataan tietty määrä valvottuja aineita, poliisille on myönnetty oikeus testata huumerikolliset jo pidätyksen eikä vasta syytteeseenpanon yhteydessä sekä oikeus lähettää positiivisen testituloksen saaneet henkilöt huumeidenkäyttöä koskevaan arviointiin, ja tuomioistuimet on velvoitettu ottamaan raskauttavat tekijät (kuten huumeiden välitys koulun lähettyvillä) huomioon päättäessään tuomiosta. Tuomioistuimet voivat nyt määrätä huumepakkauksia nielleen henkilön tutkintavankeuteen jopa 8 päiväksi, kun se aikaisemmin sai kestää enintään 4 päivää. Lisäksi tuomioistuimilla tai lautakunnilla on oikeus tehdä syytetylle epäedullinen päätelmä siitä, että tämä kieltäytyy ruumiintarkastuksesta tai läpivalaisusta ilman perusteltua syytä.

Kaiken kaikkiaan Euroopassa näyttää olevan yleisenä suuntauksena vapausrangaistusten alentaminen tai poistaminen hallussapitoa omaa käyttöä varten koskevista rikoksista samalla kun rangaistuksia huumeidenvälitysrikoksista tiukennetaan(8).

Määrät

Useissa maissa on tarkastelujakson aikana annettu lainsäädäntöä huumausaineiden kynnysmääristä.

Belgiassa oikeusministeri ja syyttäjäviranomainen antoivat kannabisrikkomuksista uuden ohjesäännön sen jälkeen, kun valtiosääntötuomioistuin kumosi vuonna 2003 säädetyn lain 16 §:n. Uuden säännön mukaan pienen kannabismäärän (enintään 3 grammaa tai yksi kasvi) hallussapidosta omaa käyttöä varten jää aikuiselle ainoastaan merkintä poliisille, ellei asiaan liity mitään raskauttavia asianhaaroja.

Määrällä on Slovakian uudessa huumerikoslaissa ratkaiseva merkitys. Lain 171 §:ssä säädetään kahdenlaisista hallussapitorikoksista: enintään kolmen huumeannoksen hallussapidosta omaa käyttöä varten voi seurata kovimmillaan 3 vuoden vankeusrangaistus, kun taas ”suurehkon määrän” (enintään 10 annosta) hallussapito johtaa 5 vuoden vankeustuomioon. Tätä suurempien määrien hallussapidosta on nostettava syyte, joka voi 172 §:n mukaan johtaa 4–10 vuoden vankeustuomioon, ellei asiaan liity mitään raskauttavia tekijöitä. Vielä suuremman huumausainemäärän (jonka arvo katukaupassa on yli kymmenkertainen ”lähtöhintaan” verrattuna, joksi on määritelty 8 000 Skk, noin 200 euroa) hallussapidosta voi seurata 10–15 vuoden vankeusrangaistus, huomattavan suuren huumausainemäärän (lähtöhinta yli satakertaisena) hallussapidosta 15–20 vuoden vankeusrangaistus ja erittäin suuren huumausainemäärän (lähtöhinta yli 500-kertaisena) hallussapidosta 20–25 vuoden pituinen tai elinkautinen vankeusrangaistus.

Saksalainen Max Planck Institut suoritti vuosina 2002–2005 arvioinnin Saksan huumausainelain 31a §:stä, jonka mukaan”merkityksettömien huumausainemäärien” hallussapitorikoksesta voidaan tietyissä tapauksissa jättää syyttämättä. Arvioinnissa havaittiin lain 31a §:n soveltamiskäytäntöjen vaihtelevan huomattavasti Saksan 16 osavaltiossa. Tämä johtuu osittain siitä, että käsitettä ”merkityksetön” on tulkittu eri osavaltioissa eri tavalla (Schäfer ja Paoli, 2006). Maaliskuussa 2005 Berliinin osavaltio tarkisti aiemmin vahvistamaansa ”kannabiksen ohjearvoa”, jonka mukaan enintään 10 gramman kannabismäärän hallussapidosta ei nosteta syytettä, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Rajaa voidaan yksittäistapauksissa nostaa 15 grammaan.

Liettuan terveysministeriö tarkisti suosituksiaan huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden luokittelusta pieniin, suuriin ja erittäin suuriin määriin määrittämällä nämä rajat uudelleen. Yhdistyneen kuningaskunnan huumausainelakiin (Drugs Act 2005) on nyt sisällytetty myyntiaikomusta koskeva olettama, joka syntyy, kun henkilön hallusta tavataan tietty määrä valvottuja huumeita. Kyseiset määrät määritettiin keväällä 2006 annetuissa asetuksissa.

Bulgariassa rikoslain muutoksella ja lisäyksellä (uusi SG 26/04) kumottiin rikoslain 354а §:n 3 momentti, jonka nojalla huumeidenkäyttäjät ennen vapautettiin rikosvastuusta, jos heidän hallustaan tavattiin vain yksittäinen huumeannos. Toimenpiteen syitä olivat muiden muassa yksittäisen annoksen vaikea määrittely ja se, että oikeudenkäynneissä tätä poikkeusta oli ilmeisesti käytetty väärin huumevälittäjien hyväksi.

Italiassa helmikuussa 2006 voimaan tulleissa lakimuutoksissa velvoitettiin antamaan huumausaineen sisältämän vaikuttavan aineen määrään pohjautuvat uudet määrälliset raja-arvot hallussapidolle omaa käyttöä ja myyntiä varten. Aikaisemmat raja-arvot poistettiin vuonna 1993. Raja-arvot määritettiin terveysministeriön erityisasetuksella huhtikuussa 2006.

Kuten Euroopan huumausaineita koskevan oikeustietokannan (European Legal Databases on Drugs, ELDD) tutkimuksessa(9) jo on ilmennyt, määrien merkitys huumelainsäädännössä vaihtelee. Joissakin maissa (esim. Slovakiassa) on määritelty tarkasti kutakin rikosta vastaavat huumausainemäärät. Muissa maissa (esim. Yhdistyneessä kuningaskunnassa) myyntiaikomusta koskevan olettaman syntyminen ratkaistaan huumausaineen määrän perusteella. Määrät voivat vaihdella myös rikoslajeittain (esim. hallussapito tai myynti) tai ne voivat ratkaista, miten ankara rangaistus samasta rikoksesta kulloinkin langetetaan. Vaikka monien maiden lainsäädännössä viitataan huumausaineen määrään, määrä voidaan määritellä monin eri tavoin (esimerkiksi painona tai rahallisena arvona) tai sitä ei määritellä ollenkaan. Italian ja Bulgarian viimeisimmät, keskenään selvästi ristiriitaiset lainsäädäntötoimet osoittavat, ettei Euroopassa edelleenkään ole muodostunut selkeää konsensusta tästä kysymyksestä.

Tuomioita koskevat tilastot

Huumerikollisille annettujen tuomioiden seurannasta on keskusteltu tai sitä on harjoitettu jo useissa maissa, ja joissakin tapauksissa tulokset ovat jo johtaneet jatkotoimiin.

Irlannissa on päätetty perustaa keskushallinnon alainen rikostilastoyksikkö seuraamaan pidätyksiä, syytteeseenpanoa ja tuomioiden luonnetta koskevia tilastoja kansallisen huumausainestrategian mukaisesti.

Saksan huumausainelain mukaan syyttäjä voi tietyissä olosuhteissa keskeyttää hallussapitorikosta koskevan oikeudenkäynnin ilman tuomioistuimen lupaa. Asiaa koskevista suosituksista ja ohjeista huolimatta määräykset vaihtelevat merkittävästi osavaltioiden välillä. Edellä mainitussa terveysministeriön näistä eroavaisuuksista teettämässä tutkimuksessa tarkasteltiin yli 1 800 rikosasian tuomitsemista kuudessa eri osavaltiossa (Schäfer ja Paoli, 2006).

Joissakin Itävallan maakunnissa on koetettu yhdenmukaistaa huumausainelain 12 §:n ja 35 §:n 4 momentin soveltamista. Säännöksissä määritellään yksinkertaistettu menettely rikosilmoituksen peruuttamiseksi, jos ostettu tai hallussapidetty kannabismäärä on hyvin pieni. Muista tuomioita koskevista tilastoista ilmeni, että rikosilmoituksen peruuttaminen lain sallimana vaihtoehtona rangaistukselle lisääntyi vuonna 2004, vaikka rikosilmoitusten ja tuomioiden määrät edelleen kasvoivat ja lykättyjen oikeudenkäyntien määrä hieman laski.

Romaniassa tutkittiin tuomioistuinten antamia tuomioita koskevia tilastoja sen selvittämiseksi, miten kuntoutus oli onnistunut niiden huumeidenkäyttäjien kohdalla, jotka olivat syyllistyneet muihinkin kuin huumeidenkäyttöä koskeviin rikoksiin. Useimmissa tapauksissa rangaistuksena oli valvottu ehdollinen tuomio. Tuomioistuinten on havaittu vuodesta 2004 lähtien vähentäneen huumausainerikollisten hoitoon pakottamista, mikä on käytännössä vähentänyt kriminaalihuoltopalvelujen osallistumista ja siten niiden arvokasta panosta huumeidenkäyttäjien kuntoutukseen.

Tuomitsemista tai tuomitsematta jättämistä koskevat tilastot antavat paljon lakitekstejä tarkemman kuvan huumausainepolitiikan toteuttamisesta kussakin maassa (ks. EMCDDA, 2002a). Vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät kerää tuomioista yhtä kattavia tilastotietoja kuin pidätyksistä, monet maat ovat alkaneet osoittaa yhä suurempaa kiinnostusta tämänkaltaiseen täytäntöönpanon seurantaan, ja sama suuntaus on havaittu poliittisten välineiden arvioinnissa (10). Tuomiotilastojen keruuseen ja analysointiin liittyviä kysymyksiä käsiteltiin EMCDDA:n asiantuntijakokouksessa vuonna 2006.

Huumausainerikokset

Huumausaineita koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan 2005–2008 sisältyvän erityistoimen 25.1 tavoitteen mukaisesti neuvosto aikoo vuoteen 2007 mennessä hyväksyä komission ehdotuksesta yhteisen määritelmän käsitteelle ”huumausainerikos”. Komissio laatii ehdotuksensa EMCDDA:n sille toimittamien viimeisimpien tutkimusten perusteella.

Vaikka EU:ssa ei ole vielä annettu huumerikoksen määritelmää, tavallisesti huumeisiin liittyvällä rikollisuudella tarkoitetaan huumeiden vaikutuksen alaisuudessa tehtyjä rikoksia, huumeidenkäytön rahoittamiseksi tehtyjä rikoksia, laittomien huumemarkkinoiden toiminnan yhteydessä tehtyjä rikoksia ja huumelainsäädännön vastaisia rikoksia. Rutiininomaisesti kerättyjä tietoja on EU:ssa saatavilla vain viimeksi mainitusta rikoksen lajista eli huumelainsäädännön rikkomisista.

EU:ssa tiedot kolmesta ensiksi mainitusta rikoslajista ovat vähäisiä ja hajanaisia. Osa on saatu yksittäisistä tutkimuksista, joiden tuloksia on hyvin vaikea yleistää, ja osa liittyy vain tietyntyyppisiin huumerikoksiin.


Laatikko 1: Raportit huumeiden ja rikollisuuden välisestä yhteydestä

Tšekin poliisin alueellisissa esikunnissa tehtiin vuonna 2005 toinen perättäinen vuotuinen kysely huumeisiin liittyvästä rikollisuudesta. Vuonna 2004 arvioitiin, että noin 62 prosenttia huumeiden tuotanto-/jakelurikoksista, 25 prosenttia petosrikoksista, 21 prosenttia varojen/omaisuuden väärinkäytösrikoksista ja 20 prosenttia tavallisista varkauksista oli huumeidenkäyttäjien tekemiä heidän oman kulutuksensa rahoittamiseksi (Tšekin kansallinen raportti).

Suomessa 15- ja 16-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2004 tehdyssä kyselyssä ilmeni, että noin 7 prosenttia niistä nuorista, jotka olivat käyttäneet vuoden sisällä kannabista, oli rahoittanut käytön laittomilla keinoilla, näistä yli puolet myymällä huumeita ja loput pääasiallisesti varastamalla (Kivivuori et al., 2005, mainittu Suomen kansallisessa raportissa).

Irlannissa kahdessa Gardan tutkimusyksikön vuosina 1996 ja 2000–2001 tekemässä tutkimuksessa, joissa oli otoksena poliisille tuttuja huumeidenkäyttäjiä, arvioitiin, että huumeidenkäyttäjät olivat tehneet paljastuneista syytteenalaisista rikoksista 66 prosenttia vuonna 1996 ja 28 prosenttia vuonna 2000–2001 (Keogh, 1997; Furey ja Browne, 2003, mainittu Irlannin kansallisessa raportissa). Vuoden 2000–2001 tutkimuksessa todettiin, että opioidien käyttäjät olivat tehneet paljastuneista syytteenalaisista rikoksista 23 prosenttia ja paljastuneista murroista 37 prosenttia.


”Ilmoitukset”(11) huumerikoksista heijastelivat eroja maiden kansallisessa lainsäädännössä, tavoissa, joilla lakeja sovelletaan ja pannaan täytäntöön, sekä rikosoikeusviranomaisten prioriteeteissa ja voimavaroissa erilaisia rikoksia varten. Maiden välillä on huomattavia eroja myös huumerikoksia koskevissa tietojärjestelmissä, varsinkin ilmoitus- ja kirjaamiskäytännöissä eli siinä, mitä niihin kirjataan ja milloin ja miten tiedot kirjataan. Näiden erojen takia EU-maiden vertailu on varsin hankalaa (12), minkä vuoksi on järkevämpää vertailla suuntauksia kuin absoluuttisia lukuja.

Vuosina 1999–2004 huumerikoksista tehdyt ”ilmoitukset” lisääntyivät useimmissa EU-maissa (itse asiassa kaikissa tietoja antaneissa maissa paitsi Italiassa ja Portugalissa). Nousu oli erittäin huomattavaa (vähintään kaksinkertaista) Virossa, Liettuassa (13), Unkarissa (14) ja Puolassa. Vuonna 2004 tämä noususuuntaus vahvistui useimmissa maissa (15), vaikkakin muutamat maat – Tšekki, Kreikka, Latvia, Luxemburg, Portugali, Slovenia (vuodesta 2001 lähtien), Slovakia, Suomi ja Bulgaria (16) – ilmoittivat määrien laskeneen edellisestä vuodesta.

Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa suurin osa tilastoiduista huumerikoksista (17) liittyi edelleen huumeiden käyttöön tai hallussapitoon käyttöä varten (18). Näiden osuus kaikista rikoksista vaihteli Puolan 61 prosentista Itävallan 90 prosenttiin. Tšekissä, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Turkissa useimmat tilastoiduista huumerikoksista liittyivät huumausaineiden välitykseen tai salakuljetukseen, kun taas Luxemburgissa näihin rikoksiin liittyi 48 prosenttia ja Tšekissä 93 prosenttia kaikista huumerikoksista.

Vuosina 1999–2004 käyttöä tai hallussapitoa omaa käyttöä varten koskevien rikosten määrä kasvoi kaikissa tietoja toimittaneissa maissa paitsi Italiassa, Portugalissa, Sloveniassa, Bulgariassa ja Turkissa, joissa määrä näyttää laskeneen (19). Näiden rikosten osuus kaikista huumerikoksista kohosi tarkastelujakson aikana kaikissa maissa, joista saatiin tietoa, vaikkakin noususuuntaus oli yleensä melko hidas. Selviä noususuuntauksia havaittiin vain Kyproksella, Puolassa ja Suomessa. Luxemburgissa, Portugalissa, Bulgariassa ja Turkissa käyttöä ja hallussapitoa omaa käyttöä varten koskevien rikosten osuus kaikista huumerikoksista laski yleisesti (20).

Kannabis oli useimmissa jäsenvaltioissa edelleen yleisin huume (21), johon tilastoidut huumerikokset liittyivät (22). Näissä maissa kannabikseen liittyvien rikosten osuus kaikista huumerikoksista vaihteli 34:stä 87 prosenttiin vuonna 2004. Tšekissä ja Liettuassa olivat yleisimpiä amfetamiinirikokset, joiden osuudet olivat 50 ja vastaavasti 31 prosenttia kaikista huumerikoksista; Luxemburgista tuli eniten ilmoituksia kokaiinista (43 prosenttia huumerikoksista).

Kannabikseen liittyviä huumerikoksia koskevien ”ilmoitusten” määrä lisääntyi vuosina 1999–2004 yleisesti useimmissa maissa, joista saatiin tietoa. Italiassa ja Sloveniassa tapahtui kuitenkin selvää laskua (23). Samana ajanjaksona kannabikseen liittyvien huumerikosten osuus kasvoi Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Bulgariassa, mutta pysyi ennallaan Irlannissa ja Alankomaissa ja laski Belgiassa, Italiassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Ruotsissa (24). Vaikka kannabis on kaikissa maissa (paitsi Tšekissä ja Bulgariassa ja muutamana vuonna myös Belgiassa) käyttö- tai hallussapitorikoksissa yleisempi kuin muissa huumerikoksissa, kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten osuus on vuodesta 1999 lähtien laskenut useissa maissa – nimittäin Italiassa, Kyproksella (vuosina 2002–2004), Itävallassa, Sloveniassa ja Turkissa (vuosina 2002–2004) – ja se väheni viimeisen tarkasteluvuoden (vuoden 2004) aikana useimmissa maissa, joista saatiin tietoa. Tämä voi johtua siitä, että lainvalvontaviranomaiset ovat näissä maissa vähentäneet kannabiksen käyttäjiin kohdistuvia toimia (25).

Saman viisivuotisjakson aikana heroiinirikoksista tehtyjen ”ilmoitusten” määrä ja/tai niiden osuus kaikista huumerikoksista vähenivät suurimmassa osassa tietoja toimittaneista maista. Belgiassa, Itävallassa, Sloveniassa ja Ruotsissa havaittiin kuitenkin noususuuntauksia heroiinia koskevien ”ilmoitusten” määrässä (26) ja/tai heroiiniin liittyvien rikosten osuudessa kaikista huumerikoksista (27).

Kokaiiniin liittyvissä rikoksissa suuntaus on päinvastainen: sekä kokaiinia koskevien ”ilmoitusten” määrä (28) että kokaiiniin liittyvien rikosten osuus kaikista huumerikoksista (29) on kasvanut vuodesta 1999 lähtien useimmissa maissa, joista saatiin tietoa. Bulgaria on ainoa maa, joka ilmoitti laskusuuntauksesta kokaiinirikoksissa (sekä ilmoitusten määrä että osuus huumerikoksista).


Laatikko 2: Huumepolitiikka Euroopassa: kattaako se muutakin kuin laittomat huumausaineet? EMCDDA:n vuosiraportti 2006: erityiskysymykset

Huumepolitiikkaan on Euroopassa alettu sisällyttää laittomien huumausaineiden lisäksi muitakin riippuvuutta aiheuttavia aineita ja jopa käyttäytymisen muotoja. Näin on tehty joidenkin jäsenvaltioiden huumepolitiikassa ja EU:n huumausainestrategiassa. Tutkimuksessa käsitellään yhä enemmän riippuvuutta tai riippuvaista käyttäytymistä aineeseen katsomatta. Erityiskysymyksessä, jossa käsitellään laillisten aineiden tai itse riippuvuuden merkityksen kasvua laittomia huumausaineita koskevassa kansallisessa strategiassa tai politiikassa, on tarkoitus esittää ensimmäinen katsaus tähän Euroopan unionissa yleistyvään ilmiöön.

Vaikka huumausainestrategioissa ei aina mainitakaan laillisia päihteitä tai riippuvuutta niistä, erityiskysymyksessä todetaan, että ehkäisyohjelmat ja joissakin maissa myös hoitotoimenpiteet koskevat sekä laillisia että laittomia päihteitä ja että niiden kohteena ovat ensisijaisesti lapset ja nuoret. Laillisten päihteiden vähittäinen strateginen tai institutionaalinen sisällyttäminen laittomia huumausaineita koskevaan politiikkaan ja toimenpiteisiin näyttää olevan yleistymässä.

Tämä erityiskysymys on saatavilla painetussa muodossa ja Internetin kautta ainoastaan englanniksi: ”European drug policies: extended beyond illicit drugs?” (http://issues06.emcdda.europa.eu).



(1) n) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3677/90, 13. joulukuuta 1990, EYVL L 357, 20.12.1990, s. 1.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 111/2005, 22. joulukuuta 2004, EUVL L 22, 26.1.2005, s. 1.

(3) Neuvoston direktiivi (ETY) N:o 109/92, 14. joulukuuta 1992, EYVL L 370, 19.12.1992, s. 76.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 273/2004, 11. helmikuuta 2004, EUVL L 47, 18.2.2004, s. 1.

(5) Komission asetus (EY) N:o 1277/2005, 27. heinäkuuta 2005, EUVL L 202, 3.8.2005, s. 7.

(6) Rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/308/ETY, EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77–83.

(7) Lisätietoja on osoitteessa http://ec.europa.eu/health/ph_projects/action3_en.htm

(8)  Ks. vuosiraportti 2005 (http://ar2005.emcdda.europa.eu/en/page013-en.html). Ks. myös EMCDDA:n aihekohtainen asiakirja ”Illicit drug use in the EU: legislative approaches” (http://eldd.emcdda.europa.eu/?nnodeid=5175).

(9) Ks. ”The role of the quantity in the prosecution of drug offences”, ELDD:n lainsäädäntöraportti ja ”Illicit drug use in the EU: legislative approaches”, EMCDDA:n aihekohtainen asiakirja, taulukko 1 (molemmat saatavilla osoitteessa http://eldd.emcdda.europa.eu/?nnodeid=5175).

(10) Ks. ”Kansalliset politiikat: lainsäädännön arviointi” (http://ar2004.emcdda.europa.eu/fi/page021-fi.html).

(11)  Termi ”ilmoitukset” on lainausmerkeissä, koska sillä tarkoitetaan eri asioita eri maissa. Tarkat määritelmät maittain, ks. huumerikoksiin liittyvät metodologiset huomautukset vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(12) Perusteellinen selvitys menetelmiin liittyvistä asioista: ks. huumerikoksiin liittyvät metodologiset huomautukset vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(13) Liettuassa kasvu johtuu uuden rikoslain voimaantulosta toukokuussa 2003.

(14) Unkarissa kasvu johtuu pääasiassa rikoslain ja kansallisen rikosprosessin muutoksesta.

(15) Tietoja huumerikoksia koskevista ”ilmoituksista” oli saatavilla vuosilta 1999–2004 (ei aivan joka vuodelta) kaikista muista maista paitsi Kyproksesta, Slovakiasta, Bulgariasta, Romaniasta, Turkista ja Norjasta; ja vuodelta 2004 kaikista muista maista paitsi Irlannista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Norjasta.

(16) Ks. taulukko DLO-1 ja kaavio DLO-1 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(17) Rikoslajin mukaan eriteltyjä tietoja oli saatavilla vuosilta 1999–2004 (ei aivan joka vuodelta) kaikista muista maista paitsi Tanskasta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Unkarista, Slovakiasta ja Romaniasta.

(18) Ks. taulukko DLO-2 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(19) Ks. taulukko DLO-4 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(20) Ks. taulukko DLO-5 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(21) Aineittain eriteltyjä tietoja huumerikoksista oli saatavilla vuosilta 1999–2004 (ei aivan joka vuodelta) kaikista muista maista paitsi Tanskasta, Virosta, Latviasta, Unkarista, Suomesta, Romaniasta ja Norjasta.

(22) Ks. taulukko DLO-3 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(23) Ks. kaavio DLO-2 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(24) Ks. taulukko DLO-6 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(25) Ks. kaavio DLO-3 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(26) Ks. kaavio DLO-4 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(27)  Ks. taulukko DLO-7 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa; Ruotsissa heroiiniin liittyvien rikosten osuus laski vuosina 1999–2003.

(28) Ks. kaavio DLO-5 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.

(29) Ks. taulukko DLO-8 vuoden 2006 Tilastotiedotteessa.